keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Finncon 2014: Lauantai ja hyvää shittiä



Alkuperäinen suunnitelmamme oli lauantaina saapua heti aamusta paikalle katsomaan ohjelmaa mutta jo lähes perinteiseen tapaamme päätimmekin nukkua pari tuntia pidempään ja saapua paikalle vasta puoliltapäivin.

Päätökseen toki vaikutti vahvasti se että edellinen ilta oli venähtänyt huomattavan pitkäksi Ticket to Riden, Carcassonen ja TMNT arcade-pelin myötä.

Mitä helvettiä!

Syy miksi meidän piti päästä viimeistään kello kahdeksitoista paikan päälle oli tietenkin Petri Hiltusen jatko-osa viime vuoden erinomaiselle Voi Jeesus Kristus! -esitelmälle. Tällä kertaa Hiltusen humoristisen mutta terävän tarkastelun kohteena oli spesifisesti kristittyjen itsensä tekemät populaarikulttuurilliset tuotokset, sekä näiden usein hutera teologinen tarkkuus ja muuten yleinen järjettömyys.

Petri esittelee kristillistä pop-musiikkia
Esitelmä alkoi sopivasti Mooseksella, joka ilmeisesti on kaikista filmatuin Raamatun hahmo. Hiltunen toi hauskasti esille kuinka kaikki filmatisoinnit jättävät Mooseksen elämästä kuvaamatta ne moraalisesti kyseenalaisimmat kohdat. Kuten vaikkapa sen missä Mooses käskee israelin kansaa murhaamaan kaikki hänet aiemmin pelastaneen kansan (johon hänen vaimonsa myös kuului) miehet sekä naiset jotka eivät olleet neitsyitä.

Mooseksen kuuluisan kiitollisuuden jälkeen käsiteltiin kristillisiä supersankareita, kristillistä musiikkia, tempauksen jälkeen sijoittuvia elokuvia ja pelejä sekä nähtiin vielä muutama pätkä ö-luokan kristityistä elokuvista.

Kristillinen Power Rangers.
Esitelmä loppui juuri sopivalla tavalla, eli viimeisenä nähtiin karaoke-video kreationistisesta "I don't believe in evolution" kappaleesta. Se tiivistää sopivasti kaiken sen mikä on vialla varsinkin yhdysvaltalaisessa kristillisessä oikeistossa.


Kokonaisuudessaan esitelmä oli jälleen erittäin hyvä mutta sanoisin että viime vuoden Voi Jeesus Kristus! oli silti ehkä hitusen parempi. Se oli hieman koherentimpi kokonaisuus ja näytetyt videot olivat vielä viihdyttävämpiä. Yhteisenä kokonaisuutena esitettynä nämä olisivat kyllä sellaista timangia ettei paremmalla väliä.

Itse ehkä olisin ainoastaan kaivannut vielä enemmän häröjen kristillisen rapture/tempaus-materiaalin käsittelyä. Elokuvista kuten vaikkapa The Omega Code tai Six: The Mark Unleashed (jossa mukana Jeffrey Dean Morgan!) olisi ollut todella kiva kuulla jotain. Olen perverssillä tavalla äärimmäisen kiinnostunut tuon tyyppisistä leffoista mutta myönnän etten tiedä kestäisinkö katsoa niitä itse kokonaan.

Stephen Baldwin! Casper van Diem! Varmasti parhaita elokuvia IKINÄ!

 Nyt vain sitä kristillis-teemaista Petrifestiä odotellessa!






 Kirjoittanut Korppisusi


Likable characters in SF
 
Vielä tähänkään päivään mennessä Finnconin sivuilta ei löydy tämän ohjelman ohjelmakuvausta, joten emme tiedä, mikä paneelin punainen lanka olisi ollut. Paneeliin oli kuitenkin merkitty niin mielenkiintoiset osallistujat (Rjurik Davidson, Jukka Halme, Hannu Rajaniemi, Cheryl Morgan) että uskaltauduimme seuraamaan ohjelmaa.

Ikävä kyllä paneelilla ei ollut ilmeisesti etukäteen sovittua vetäjää, joten se tuntui aika hajanaiselta kokonaisuudessaan. Rjurik Davidson otti urheasti paneelinvetäjän haasteen vastaan, mutta hän oli selvästi valmistautunut paneelin rivijäseneksi. Joidenkin lukijoiden mielestä hänen romaanissaan Unwrapped Sky oli ollut epäpidettäviä hahmoja ja hän oli jäänyt pohtimaan tätä seikkaa.


Panelistien mielestä mielenkiintoinen hahmo on yleisesti parempi asia kuin pidettävä hahmo ja pidettävyys tarkoittaa yleensä samaistuttavaa hahmoa. Heidän mielestään lukija haluaa kokea omien toiveidensa toteutuvan hahmon kautta. Cheryl Morgan oli voimakkaasti sitä mieltä, että jos lukija etsii vain samaistuttavaa hahmoa, hän jää paitsi paljosta. On hyödyllistä nähdä maailma myös niiden henkilöiden silmien läpi, joiden maailma on erilainen kuin sinun. Esimerkkinä käytettiin myös M. John Harrisonia, joka ei kirjoita pidettäviä hahmoja mutta on silti loistava kirjailija.

Hannu Rajaniemi tunnusti, että hän ei hahmona pidä Harry Potterista, sillä Harry tuntuu vain ajautuvan eri tilanteisiin ilman omaa toimijuutta. Rajaniemen mielestä hyvän hahmon rakennusalustana toimii se, että hahmo on tekemässään asiassa ”best damn in the world”. Tämä näkemys sai tosin yleisöstä kritiikkiä, kun jonkun mielestä se nimenomaan tekee hahmosta tylsän.

Pidettävänä hahmona paneelissa mainittiin Muumipappa ja keskustelussa oltiin myös sitä mieltä, että kaupunkikin voi olla henkilöhahmo.

The likable panelists
Itse huomasin olevani eri mieltä panelistien kanssa siitä, mitä pidettävällä hahmolla tarkoitetaan. Sain sen käsityksen, että panelistien mielestä pidettävällä hahmolla tarkoitetaan miellyttävää hahmoa, johon lukijan on helppo projisoida itsensä ja elää hahmon kautta. Tällaisia hahmoja kaipaavia ei myöskään tunnuttu ymmärrettävän. Vastakohdaksi tälle ns. Mary Sue-hahmolle annettiin mielenkiintoinen, jopa ehkä viallinen hahmo, jonka kautta lukija voisi kokea jollain lailla vierautta.

Minulle pidettävä hahmo tarkoittaa monipuolista hahmoa. Kiinnostavuus ja viallisuus eivät sulje pois miellyttävyyttä tai toisinpäin. Mutta jos hahmosta ei löydy yhtäkään ominaisuutta, joka kompensoisi hahmon vikoja, niin en jaksa kiinnostua siitä. Olen samaa mieltä kyllä siinä suhteessa, että lukijana on hyödyllistä pohtia ja kokea muitakin kuin vain omia arvoja ja näkökulmia. En silti osaa nähdä huonona sitäkään, jos lukija kaipaa hahmoista pidettävyyttä. Kirjojen lukeminen on kuitenkin isolle osalle lukijoista sekä viihdettä että eskapismia.

Paneeli onnistui hyvin siinä, että se jätti pohtimaan omaa suhtautumista fiktiivisiin hahmoihin. Olisin kuitenkin kaivannut tiukempaa moderointia ja hieman monipuolisempia näkökantoja aiheeseen.






 Kirjoittanut Grandpa Cthulhu

Täyttä paskaa vai hyvää shittiä - Prometheus ja Star Trek Into Darkness 

Koska en päässyt vuonna 2010 pidettyyn edelliseen Täyttä paskaa vai hyvää shittiä-ohjelmaan niin asia oli syytä oikaista tänä vuonna. Suuntasimmekin siis edellisestä hieman potentiaalistaan jääneestä paneelista katsomaan pysyisikö keskustelu täällä paremmin hallinnassa.

Ohjelman ideana oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että panelistit argumentoivat kukin sen puolesta oli käsiteltävä elokuva täyttä paskaa vai niin sanotusti hyvää shittiä. Lopuksi yleisö sai äänestää kumpi mielipide oli Ainoa Oikea Virallinen Totuus [Tm].

Tiina Raevaaran puolustuspuheenvuoro Prometheukselle
Paneelin vetäjänä toimi Markku Lappalainen ja panelisteina elokuvakriitikko Marko Ahonen, ihqu Petri Hiltunen, riviscifisti Veikko Laeslehto ja kirjailija Tiina Raevaara. Minusta paneelin kokoonpano toimi hyvin ja kaikki pääsivät argumentoimaan oman näkökantansa puolesta. Myös paneelin vetäjä osallistui keskusteluun ja minusta ohjasi keskustelua hyvin.

Ensimmäisenä käsittelyyn joutui Ridley Scottin vuonna 2012 ilmestynyt vähän-niinkuin-melkein esi-osa Alienille eli Prometheus. Elokuvaa puolustivat Markku Lappalainen ja Tiina Raevaara, vedoten muun muassa poistetuissa kohtauksissa selitettyihin asioihin ja siihen ettei elokuvaa saa liikaa tulkita löyhästä yhteydestään Alieniin.

Kätevä med pod joka ei esimerkiksi tunnista naista...
Muut panelistit taas ansaitusti kritisoivat Prometheusta sen täysin pölvästimäisestä juonesta ja aivan päättömän tyhmistä henkilöhahmoista. Visuaalinen ulkoasu ja tekninen toteustus sai kiitosta kaikilta mutta juonen tyhmyydet ja muut seikat kuitenkin painoivat kriitikoilla elokuvan selvästi täyden paskan puolelle.

Itse jo valmiiksi kuuluin tähän jälkimmäiseen joukkoon joiden mielestä elokuva joistain hyvistä puolista huolimatta lopulta kaatuu tyhmien hahmojen ja ääliöjuonen mukana. Väittelyn lopuksi järjestetty yleisöäänestys oli myös vahvasti tätä mieltä.


Lopputulos: Prometheus on täyttä paskaa.


Koska paneeli käytti lähes puoli tuntia ohjelma-ajasta Prometheuksen ansaittuun dekonstruktioon, jäi Star Trek Into Darknesille aikaa vain reilu vartti. Se kuitenkin riitti ihan hyvin sillä oikeastaan kukaan panelisteista ei ollutkaan sitä mieltä että Star Trek Into Darkness olisi täyttä paskaa. Tällä kertaa Markku Lappalainen esitti että elokuva on muuten ihan hyvä paitsi Star Trek elokuvana, että se ei tavoita aiempien elokuvien tai sarjojen filosofiaa tai ajatusta tarpeeksi hyvin.

Turhaa fan serviceä?
Tällä kertaa myös Petri Hiltunen sekä Marko Ahonen, Tiina Raevaaran ohella olivat elokuvaa "puolustavalla" kannalla. Isoimman kritiikin ollessa elokuvan vahvat viittaukset terrorismin vastaiseen sotaan ja nykyajan politiikkaan, he puolustivat että myös alkuperäinen Star Trek käsitteli ajankohtaisia poliittisia allegorioita. Muutenkin he olivat vahvasti sitä mieltä, että elokuvassa oli tarpeeksi Trek-henkeä.

Tämän kanssa yleisö oli äänestäessään huomattavasti enemmän jakautunut, monet äänestivät sitä täydeksi paskaksi mutta lopulta kuitenkin enemmistö oli sitä mieltä että hyvää shittiä oli. Markku Lappalainen teki tosin vielä lopuksi ovelan ylimääräisen kysymyksen - oliko kyseessä hyvä Trek-elokuva? Aika moni yleisöstä joka äänesti hyvän shitin puolesta taas oli sitä mieltä että ei.


Lopputulos: Star Trek Into Darkness on hyvää shittiä 
mutta ehkä huonoa Star Trekkiä.


Uskon kyllä että iso osa yleisöstä ei kummankaan elokuvan kohdalla varsinaisesti äänestänyt panelistien argumenttien vaan omien mielipiteidensä mukaan, vaikka näin periaatteessa kuului tehdä. Minusta varsinkin Prometheuksen kohdalla poistettuihin kohtauksiin sekä muuhun elokuvan ulkopuolisiin haastatteluihin yms. seikkoihin vetoaminen sitä puolustaessa ei ollut perusteltua ja siksi niitä minusta ei voi ottaa huomioon.

Kyseessä oli kyllä kokonaisuudessaan todella viihdyttävä ohjelmanumero jossa oli ihan hyviä pointteja molemmista elokuvista mitä kaikkia itse ei edes välttämättä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, joten vaikka oma mielipide ei ehkä muuttunutkaan niin ymmärrän ehkä paremmin ihmisiä jotka pitävät tai eivät pidä kyseisistä elokuvista.

Ainoa asia paneelissa joka oikeastaan hämäsi oli fridge logic-käsitteen väärinkäyttö. Paneelissa Markku Lappalainen käytti termiä varsinkin Prometheuksen kohdalla kuvaamaan sitä kuinka myöhemmin voi jääkaapilla tajuta miten jokin asia käykin järkeen ja onkin  lopulta ihan looginen.

Tyhmä alien on tyhmä
Todellisuudessa termi on juurikin päinvastainen, se tarkoittaa sitä että jääkaapille elokuvan loputtua mennessä tajuat että "Hetkinen, jos se luolamaalaus on varoitus niin miksi HELVETISSÄ se hahmo osoittaa sormella juuri sinne suuntaan? Kuka varoittaa sillain? Hei, älkää menkö tänne. Juuri tänne näin ei kantsi mennä."







 Kirjoittanut Korppisusi


Tauko
 
Tässä vaiheessa olisi ollut parikin kiinnostavaa ohjelmaa avaruusscifin tulevaisuudesta sekä Venäläisistä scifisarjoista ja -leffoista. Jossain vaiheessa päivää on kuitenkin hyvä pitää taukoa ja kiertää myyntipöytiä, joten ratkaisimme ongelman pitämällä tauon tässä välissä.

Megahieno Cylon partioimassa alakerran myyjiä
Scifikirppikseltä tarttui mukaan Johanna Sinisalon Sankarit, Hal Duncanin Ink (vaikkei meillä ole vielä Vellumiakaan), yksi vanha Tähtivaltaja (koska siinä oli juttu Xenasta) sekä Ex Machina, the first hundred days-sarjakuva.

Rosebudin pöydästä löytyi kasa Petri Hiltusen sarjakuva-albumeita sekä Airship Shape & Bristol Fashion – steampunk novellikokoelma. Finnconin omasta myyntipöydästä piti vielä napata Rjurik Davidsonin Unwrapped Sky sekä päheä termosmuki. Itselläni oli ostoslistalla alun perin vain Uwrapped Sky, koska se alkoi kutkuttaa jo viime vuoden puolella Lokaconissa. Onneksi säästimme majoituskuluissa, niin oli varaa ostaa kirjoja!

Bimbopaneeli

Iines asettaa heti alkuun riman korkealle.
Yksi aikakauden loppu tässä Finnconissa oli vihoviimeinen bimbopaneeli. Ihan kaikissa bimboiluissa en ole vuosien varrella ehtinyt käymään, mutta kuitenkin suurimmassa osassa. Bimboja tuntemattomille lukijoille voimme kertoa, että kokonaan naisista koostuvan paneelin tarkoitus on kommentoida humoristisesti (lue:kaksimielisesti) erinäisiä spefiin liittyviä internet-ilmiöitä, jotka yleensä pyörivät sukupuoliasioiden ympärillä. Olipas kuivasti sanottu! Oikeasti yleisö nauraa aina pissat housuissa.  

Tuttuun tapaan 45 minuuttia vierähti tuijotellessa erinäisiä haaruksia ja ulokkeita. Ohjelmassa vedettiin yhteen edellisten vuosien aiheita ja näytettiin panelistien lempparipätkiä. Lemppareissa tuli ainakin esille Aragorn kommer, hieman erilainen ja hypnoottinen Batsignal sekä rinnoillaan kahleet rikkova Elvira. Voitokkaan paluun teki myös Kirkin kivipenis, nyt ihan animoituna! Se kyllä taitaa olla ylivoimaisesti Bimbojen suosikki, niin monta kertaa se on nähty vuosien aikana. Alkuperäisestä Trekistä oli löytynyt myös hauska behind the scenes kohtaus, missä Uhura läimäyttää ohimennen Kirkiä pyllylle.

Traumatisoivampaa kamaa tarjoiltiinkin sitten Piranha 3DD-elokuvan pätkässä, jossa pariskunnan kiihkeä hetki muuttuukin verikekkeriksi piranhan hyökätessä pehmeästä pesästään miehen kalleuksien kimppuun. Järkyttynyt kissakuva kuvasti kyllä oikein hyvin kyseistä pätkää.


Ohjelman aikana yleisössä kiersi kysymyslaatikko, joka antoi tilaisuuden kysyä bimboilta ihan mitä tahansa. Kysymyksillä osallistui myös arvontaan, jossa kolme onnekasta sai bimbohenkisiä palkintoja. Kysymykset tosin tuottivat lähinnä pettymyksen panelistolle mutta löytyi sieltä yksi helmikin. Siinä kysyttiin, ketä fiktiivistä henkilöä panelistit panisivat mieluiten. Yksimielinen vastaus oli pienen pohdinnan jälkeen Data, sillä sehän on kuin jättikokoinen vibraattori!

Paneelin päätteeksi katsoimme The Hillywood Shown Doctor Who-parodian ja osa yleisöstä nousi tanssimaan Time Warp-kappaleen Bimbojen yllytyksestä. Siihen olikin hyvä lopettaa. Lonkeropiirakka kiittää bimboja vuosien traumoista ei kun siis nauruista!






 Kirjoittanut Grandpa Cthulhu


Naamiaiset / Masquerade

Todella todella harmillisesti tänä vuonna Finnconin naamiaiset menivät useamman ohjelmanumeron kanssa päällekkäin. Itse olisin nimittäin mielläni myös nähnyt Discourses of Power: Comics and their Secret Agenda -esitelmän mutta naamiaiset tietenkin voittivat.

Cheryl oli myös pukeutunut juontoa varten
Jo perinteeksi muodustuneeseen tapaan Cheryl Morgan juonsi naamiaiset ja tänäkin vuonna mukana oli todella hienoja pukuja ja hauskoja pukuja. Suosikkia on vaikea valita sillä kaikki oli mainioita mutta jos nyt muutamia mainitsisi kuten vaikkapa jo aiemmin nähty Cylon, Hellboy, Lorne Angel-sarjasta, Emma Frost, Silent Hill hoitsu, Noituri-Geralt ja Hughette Hefner pupupoikineen.

Omalla kamerallani en ikävä kyllä kovin hyviä kuvia kisaajista saanut mutta asuja voi ja kannattaakin ihastella ainakin näissä paikoissa: Usvazine, Taikakirjaimet ja Wonder of Sense.

Toinen aivopieru ohjelmien päällekkäisyyksien lisäksi oli käynyt tuomarointiin varatun ajan kanssa, sitä ei nimittäin ollut tarpeeksi. Tai pikemminkin ei oltu huomioitu, että siinä menee hieman pidempään kuin 5-10 minuuttia varsinkin kun Finnconin perinteiden mukaan kaikki osallistujat palkitaan, joten pelkästään kunniakirjojen kirjoittamiseen menee tovi.

Juha Jyrkkään runonlausuntaa
Tästä johtuen tuomarien harkinta-ajaksi tarkoitetulle puoliajalle varattu ohjelma loppui aivan liian paljon etuajassa. Aluksi hevikannel-mies Juha Jyrkäs luki muutamia otteita Ouramoinen-runokokoelmastaan, mutta kovin pitkään siinä ei mennys. Onneksi Jukka Särkijärvi viihdytti yleisöä tanssi ja laulun voimin. Aivan kirjaimellisesti.

Pakko myöntää että kappale Norppa ja kultisti joka on sovitettu Junnu Vainion Vanhojapoikia viiksekkäitä sävelen päälle oli erinomainen cthulhu-versiointi. Sitä filkkiä jo voisi itsekin melkein laulaa.
Pupupojat tulkitsevat
Lopulta Jukan taakkaa tulivat keventämään Hughetten pupupojat lukemalla Shimo Suntilan raapaleita sekä myös prinsessa Vespa muutaman nuoremman apurin kanssa omalla hieman levottomalla tavallaan. Onneksi vespailua ei hirveän pitkään joutunut katsomaan vaan tuomaristo palasi voitokkaana palkintojen sekä kunniakirjojen kanssa.

Kun kaikki nokkelasti nimetyt kunniakirjat ja muut palkinnot saatu jaettua, oli viimeisenä vuorossa parhaan puvun palkinto. Sen sai ehkä ihan ansaitusti todella hieno ja yksityiskohtainen Geralt, johon oli nähty vaivaa todella paljon. Vaikka paras puku saakin yleensä oman erityismainintansa, niin minusta yksi Finnconin naamiaisten parhaista puolista on kyllä se, että kaikki palkitaan, varsinkin kun kyse ei todellakaan ole mistään hampaat irvessä-henkisestä kilpailusta.







 Kirjoittanut Korppisusi


Iltabileet

Lauantai-illan bileet olivat alakaupungilla, ravintola Mustassa Kynnyksessä. Ennen sitä piti harjoitella filkkejä sekä syödä hyvin Sohwissa. Tällä kertaa olimme niin nälkäisiä, että annoksista ei tullut otettua edes kuvia. Olosuhteiden pakosta jouduin vaihtamaan naamiaisasuuni vasta ravintolassa, joten onneksi siellä ei ollut ollenkaan sisäänpääsymaksua. Se oli toisaalta myös haittapuoli, sillä ravintola oli ainakin puolillaan ihan tavallista väkeä. Ei pääsymaksullisuus toki poista tavallisen väen läsnäoloa, mutta ehkä kuitenkin hieman vähentää.

Vaikka sisällä olisikin ollut ihan hyvin tilaa, oli ilmasto sen verran trooppinen, että lähes kaikki fandomin jäsenet olivat ahtautuneet terassille. Se teki sosialisoinnista vähintäänkin haastavaa tilan puutteen takia, mutta ihan hauskoja keskusteluja tuli siitä huolimatta käytyä. Muutama pakollinen ohjelmanumero järjestettiin sisätilojen lavalla ja sen edessä.  Finnconin novellikilpailun tulokset julkistettiin, Simo Shuntila ja Tuomas Saloranta antoivat esimakua seuraavan aamun bofferitaistelusta ja me Filkkifriikit tietenkin lauloimme kunniavieraille.

Filkkifriikit esiintyvät
Tällä kertaa laulut oli varattu ainoastaan virallisille kunniavieraille, joten epäviralliset kunniavieraat jäivät lauluitta. Elizabeth Bearin filkille oli valittu pohjaksi lastenlaulu "The Bear Went Over the Mountain" joka voi olla tutumpi myös "For He's a Jolly Good Fellow ”-kappaleen sävelmänä. Jukka Halmeen filkki oli sanoitettu Kalastaja-Eemelin valssiin ja Hannu Rajaniemelle omistettu laulu oli sanoitettu Lulu-kappaleen pohjalta. Sekä Elizabeth Bearin että Jukka Halmeen filkit oli sanoittanut Marianna ”Kisu” Leikomaa, Hannu Rajaniemen lauluun sanat oli tehnyt Liisa Rantalaiho.

Bearin ja Halmeen filkit käsittelivät kyseisiä henkilöitä, mutta Rajaniemen laulu kertoi hänen Kvanttivaras-kirjastaan. Se tuntui olevan yleisön ehdoton suosikki, sillä vaikka muutkin filkit saivat aikaan taputuksia ja naurunpyrskähdyksiä niin Kvanttivaras suorastaan villitsi yleisön. Se oli kyllä myös henkilökohtainen suosikkini, jossa yhdistyi tuttu ja menevä sävel ja siihen mainiosti sopivat sanat. Sävelen tuttuuden takia sitä oli myös mukavin laulaa, vaikka välillä meinasikin tulla lämpöhalvaus ja jännitysahdistus. Hannu Rajaniemikin selvästi arvosti, sillä lavalta poistuessamme hän halasi vuorotellen jokaista meistä!

Jyväskylä Nights
Bileet olisivat kestäneet virallisesti kolmeen asti yöllä, mutta me poistuimme paikalta jo hieman puolenyön jälkeen. Syynä tähän oli aikainen aamuherätys, sillä Grandpa Cthulhun piti olla pitämässä ohjelmaa aamukymmeneltä. Meidän täytyi myös kävellä majapaikkaamme, sillä Jyväskylän bussit olivat aivan riistohintaisia ja niiden yövuorojen vaihtoehdot eivät päätä huimanneet. Suosittelemme kyllä iltabileisiin osallistumista kaikille, sillä niissä pääsee osallisiksi hauskoista keskusteluista. Fandom-väki on ystävällistä ja helppoa juttuseuraa!

Lauantain raportteja muualla:

J.S Meresmaa

Cheryl Morgan

Maukasta minimibudjetilla

Lukuhoukka

Päiväunien salainen elämä 1, 2, 3

Kirjainunelmia

(yhdistelmäraportit linkkaamme sunnuntain yhteydessä)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti